Kun uusin Novitan lehti (syksy 2016) ilmestyi, olin sukumökillä viettämässä viikonloppua. Otin lehden sinne mukaan selattavaksi. Iskin heti silmäni kertakaikkisen kauniisiin Sinikan sydänsukkiin, ja ajattelin, että nuo on pakko päästä joskus tekemään. Sillä hetkellä innostuin kuitenkin enemmän siitä samassa lehdessä julkaistusta värikkäästä ponchosta (josta oma postaus täällä).
Lehti jäi mökissä sohvapöydälle, ja yhdessä vaiheessa huomasin, kun äitini selaili sitä. Kohta hän tuli luokseni, lehti avattuna sydänsukkien kohdalta. "Minä haluan tällaiset" hän pyysi.
Olin jo etukäteen arvannut tämän, äitini rakastaa kauniita villasukkia. Hymähdin vaan, että asia selvä.
Hetken päästä lehti oli mummoni käsissä. Kohta hän tuli luokseni samaa aukeamaa näyttäen.
"Voisitko tehdä minulle tällaiset?" hän pyysi varovasti,
"Totta kai voin" vastasin huvittuneena. Eipä ole omena kovin kauas puusta pudonnut.. ;)
Sama toistui vielä tätini, äitini siskon kohdalla. Hän selasi hetken lehteä, ja näytti sitten sydänsukkien kuvaa minulle. "Haluaisin tällaiset, kiitos!"
Tässä vaiheessa jo sanoin heille kaikille ääneen, että jokainen heistä oli pyytänyt tekemään tismalleen saman sukkaparin. Kaikkia nauratti.
Mummoni oli nopein lankojen hankinnassa, joten hän sai oman sukkaparinsa ensin. Langaksi valikoitui kuitenkin Dropsin Karisma, koska 7-Veljestä on melko karkean tuntuista, ja Karisman pehmeys miellytti enemmän. Langan vaihdosta johtuen väreissäkin jouduttiin hieman tinkimään: grafiitti vaihtui mustaan, ja tumma viininpunainen meleerattuun vaaleanviolettiin. Värit ovat silti mielestäni harmoniassa, ja kokonaisuus on onnistunut.
Otin hieman vaihekuvia matkan varrelta.
Bussimatka Jyväskylästä Helsinkiin koulutukseen..
...ja sieltä takaisin..
Telkkarin ääressä.
Edellinen sukka viimeistelty, seuraava aloitettu.
Ja seuraavan illan ahkerointi..
Hieman vaatimattomampi päivä. Oli kiire.
Sitten pieni reipastuminen..
Ja valmista tuli!!
Nyt on puikoilla jo toinen pari samalla värityksellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti