Suomi100-teemasukat

No niin, vihdoinkin päästään itse asiaan!

Minulta tilattiin joululahjaksi miesten villasukat. Värityksen toivottiin olevan sinivalkoinen, Suomi100-teemavuoden kunniaksi. Muuten sain vapaat kädet sukkien suunnittelussa.

En halunnut tehdä sitä, mitä kaikki muutkin teemaneuleisiinsa tekevät: lippuja, tekstejä, raitoja, jne.. Joten päädyin piirtämään varren yläosaan ja kärkeen yksinkertaisen siksak-kuvion.

Piristin muuten monotonista kuviota kääntämällä välillä siksakin ylösalaisin, jolloin kyseiseen kohtaan muodostui sahalaidan sijaan ruutukuvio.

Lankana näissä oli Novitan 7-Veljestä, sekin hieman Suomi100-teemaan liittyen. Puikkokoko oli 4 mm. Sinistä lankaa kului n. 150 g, valkoista n. 75 g.

 

Nämä sukat olivat todella nopeatekoiset, ja siksi mukavat tehdä. Täytyy jossain vaiheessa kokeilla, miten muut väriyhdistelmät toimisivat tässä mallissa..? :)

Taimitarhan ystävänpäiväsukat

Pitkästä aikaa taas blogin parissa! Huh, miten kauan ehti vierähtää, ennen kuin kerkesin taas palata tänne kirjoittamisen pariin. Neuleita on kuitenkin ehtinyt syntyä melkoisella tahdilla, joten lähiaikoina on paljonkin postauksia luvassa (kunhan joku saisi aikaiseksi päätellä kaikki langanpäät..).

Mutta sitten asiaan. Kaverini lisäsi minut joulun alla Taimitarhan joulukalenterisukat -facebookryhmään. Neulojille tämä onkin varmasti tuttu! Kyseessä oli siis Niina Laitisen suunnittelema joulukalenteri, jossa julkaistiin päivittäin pieni pätkä ohjetta kirjoneule- tai pitsisukkia varten.

Ikävä kyllä en ehtinyt joulukalenteriin osallistua, minulla oli niin kova kiire joululahjojen tekemisen kanssa. Seurasin ryhmää kyllä ahkerasti -- ja sitä, miten hurjaan lentoon projekti lähti! Ryhmässä oli tuhansia jäseniä, ja sukkapareja syntyi vielä enemmän.

Ihmiset kuitenkin tykästyivät Niinan luomaan konseptiin, ja halusivat tätä lisää. Niinpä Niina suunnitteli Sydämelliset Ystävänpäiväsukat, joiden neulominen aloitettiin 20.1. resorista, ja sukat tulivat valmiiksi 10.2., jolloin oli vielä muutama päivä aikaa langanpäiden päättelyyn, ja sukkien mahdolliseen postittamiseen.

Minulla on hurja määrä jämälankoja. Olen myös saanut pari isoa kassillista jämälankoja tuttaviltani, jotka eivät enää neulo tai virkkaa niin aktiivisesti. Päätin, että en osta näihin sukkiin ohjeen mukaisia lankoja, vaan käytän mahdollisimman paljon jämälankoja.

Aloitin sukat Novitan Nalle -langasta, kun olin käymässä viikonloppuna vanhempieni luona. Mutta, kuinka ollakaan, arjen tullen matkustin kotiin -- ja unohdin sukantekeleen vanhempieni luokse. Sama pää kesät ja talvet! ;) No, eihän siinä sitten auttanut kuin aloittaa kotona toinen pari, jotta pysyin ryhmän mukana. Toisen parin tein Novitan 7-Veljestä -lankojen jämistä. Jatkoin sitten molempia pareja vuorotellen, kun pääsin hakemaan ensimmäisen aloitelman vanhempieni luota.

Ylempänä kuvassa Nallesta tehty pari, alempana 7-Veljeksestä tehdyt sukat. Ylempi pari on tehty normaalin pohkeen ohjeella, alempi kapean pohkeen. Ylemmässä parissa puikkokoko oli 3,5 mm, alemmassa 4 mm.

7-Veljeksestä tehtyyn sukkapariin piti tehdä jonkin verran muutoksia. Jouduin kaventamaan kiilaosassa enemmän silmukoita pois, kuin ohjeessa, koska lanka on sen verran paksumpaa, kuin Nalle. Jouduin myös jättämään terästä pari viimeistä raitaa pois, ettei sukasta tullut liian iso. Varressa en hoksannut tätä tehdä, joten näistä tuli ylipolvensukat.. ;)

Aluksi mietin, ovatko väriyhdistelmät liian levottomat, mutta näin jälkikäteen olen aika tyytyväinen lopputuloksiin. Ovathan nuo kirjavia, mutta eivät huonolla tavalla. Ja nuo Nallesta tehdyt sukat ovat oikeastaan aika iloiset! :)

Pikkusisko saa nuo Nallesta tehdyt sukat, mutta 7-Veikasta tehty pari odottaa vielä omistajaansa. Tai ehkä pidänkin ne itse..? ;)

Islantilaisvillapaita nuorelle miehelle

Huh, miten kiirettä piti koko tammikuun! Mutta nyt viimeinkin pääsen näiden joululahjatekeleiden esittelyn pariin.

Mietin pitkään ja hartaasti, mitä tekisin veljelleni joululahjaksi. Halusin antaa itsetehdyn lahjan, (kuten haluan antaa aina kaikille) mutta välillä tuntui, että nuorelle miehenalulle oli vaikea keksiä sellaista neulelahjaa, joka olisi varmasti mieleinen. Päädyin sitten sellaiseen, joka olisi varmasti tarpeellinen. :) Veljeni tekee kesäisin paljon töitä ulkoilmatapahtumissa, ja kun nämä Suomen kesät ovat nykyään mitä ovat, ajattelin, että hänellä olisi käyttöä lämpöiselle villapaidalle.

Malliksi valikoitui Vedis Jónsdottirin Islantilaisia neuleita -kirjan kansikuvaneule. Mallissa minua kiehtoi se, että pitkässä miehustaosassa ja hihoissa toistuu viiden kerroksen välein yksinkertainen kirjoneule. Usein islantilaisneuleissa nuo kohdat ovat yksiväristä, sileänä neulottavaa putkea, johon minä ainakin helposti kyllästyn. Tässä kyllästymistä ei päässyt tapahtumaan, mutta neule eteni silti joutuisasti kuvioinnin yksinkertaisuudesta johtuen.

Tämä oli toinen islantilaisneulepaita, jonka tein kyseisen kirjan ohjeella. Ensimmäisestä paidasta on kuvia ja tarinaa täällä.

Tämä neule on tehty 5,5 mm pyörö- ja sukkapuikoilla (pyöröpuikon pituus 60 cm). Resorit neuloin 4,5 mm sukkapuikoilla. Koko on ohjeeseen sarjoitettujen S:n ja M:n välimuoto: veljeni on kamalan hoikka ja kevytrakenteinen, mutta hurjan pitkä. Silmukkamäärät ja ympärysmitat ovat siis koosta S, ja miehustan, hihan ja kaarrokkeen pituudet koosta M. Melko yksinkertainen ja toimiva sovellus (ja neule istuu täydellisesti!). :)

Ohjeesta poiketen vaihdoin langaksi jälleen Novitan Isoveljen -- kahdesta syystä. Ensiksikin helppous, tiesin saavani Novitan lankoja läheltä, eikä minun tarvitsisi metsästää mistään erikoisliikkeestä alkuperäisiä islantilaisia lankoja. Toisekseen, niin ihania kuin käsittelemättömät villalangat ovatkin, niiden huoltaminen on hankalaa ja työlästä. Tämä lanka kestää konepesun.

Langanvaihdosta ja kokomuutoksesta johtuen langanmenekki ei kuitenkaan täsmännyt. Laskin ohjeenmukaisen langan menekistä tarvittavan metrimäärän, lisäsin vähän extraa, ja laskin sen avulla tarvittavan Isoveljen painon. Metsään meni silti. Molemmat langat loppuivat kesken kaarrokkeen, ja jouduin hakemaan yhdet kerät molempia värejä lisää.

Väritkin vaihdoin alkuperäisestä mustavalkoisesta kahteen erisävyiseen harmaaseen. Niin kaunis kuin klassinen mustavalkoyhdistelmä onkin, mielestäni se on hieman kova ja turhan graafinen. Mustavalkoisuus sopii moneen paikkaan, ja se on aina tyylikäs "väri"yhdistelmä, mutta se ei mielestäni sopinut veljelleni. Kaipasin pehmeämpää ja armollisempaa väriyhdistelmää, siksi harmaat.

Ovathan nämä kirjoneulepaidat työläitä, mutta jestas, että ne ovat ihanan näköisiä! Voi kunpa joskus riittäisi viitseliäisyys ja mielenkiinto tehdä itsellekin jonkinlainen islantilaispaita.. :) Tuo kirja on täynnä todella kauniita ja ihania neulemalleja, voin suositella erittäin lämpimästi! Käy kirjastossa kurkkaamassa, löytyisikö sitä hyllystä, tai tilaa itsellesi oma! :)

Rakkauslap(a)set

Ystäväni meni kihloihin syksyllä, ja jotain minun näköistäni piti keksiä pariskunnalle kihlajaislahjaksi. Aikani mietittyäni muistin nähneeni kuvan jossain käsityölehdessä rakkauslapasista, ja halusin ehdottomasti tehdä heille sellaiset!

Molemmille on siis toiseen käteen oma lapanen, ja lisäksi on yksi yhteinen lapanen, johon molemmat laittavat kätensä, ja voivat pitää yhteisen lapasen sisällä toisiaan kädestä kiinni.

Totaalinen turhake, tiedän, mutta niin villi idea, että en voinut jättää sitä toteuttamatta! :D

Upotin näihin melkoisen kasan jämälankoja. Turkoosi on Dropsin Big Fabelia, ja muut värit ovat Novitan Isoveljeä. Puikkokoko oli 5 mm, ja lapasten malli ja kuviointi syntyivät siinä neuloessa. Yhteisen lapasen malli tuotti hieman päänvaivaa, koska halusin molemmille kuitenkin omat rannekkeet lapaseen, ja silmukoita tuli hurjan paljon rannekkeiden yhdistämisen jälkeen, mutta.. Päädyin lopulta kaventamaan keskellä rannekkeiden välissä molemmilla puolilla 2 silmukkaa aina yksivärisillä turkooseilla kerroksilla. Yhteinen lapanen näyttää siis siltä, kuin kaksi lapasta olisi sulautunut keskeltä yhteen.

Hieman näiden kanssa tuli kiire, joten yötöiksihän se meni, mutta.. Toivottavasti ilahduttivat lahjansaajia! :)

Kirjoneulelapaset

Nämä lapaset neuloin jo joskus kauan sitten. Ne ovat yksi niistä harvoista ja valituista käsitöistäni, joita käytän itse. Yleensä en osaa itse käyttää omia tekeleitäni, ja päädyn aina myymään ne tai antamaan ne lahjaksi. Nämä lapaset olivat kuitenkin poikkeus. :)

Löysin ohjeen Novitan 7-Veljestä -teemalehdestä (2012). Ohje ei näköjään ole Novitaknits-sivuilla avoimena, mutta lapasten kuva on lehden kannessa.

Lankana näissä on siis tosiaan Novitan 7-Veljestä, värit vaaleanruskea (060) ja tummanvioletti. Ilmeisesti tuota tummanviolettia lankaa ei enää valmisteta, koska en löytänyt sen värinumeroa lankakartasta. Puikkokoko oli 3,5 mm.

Pidän siitä, että lapasissa on näin pitkät varret. Mikään ei ole niin inhottavaa kuin se, että talvipakkasilla ranteet tai nilkat jäävät paljaaksi! Pidän myös siitä, että langanjuoksut nurjalla tekevät näistä lapasista paksut, ja samalla myös melko tiiviit. Toki, neule on aina neule, ja kova viima menee näistäkin läpi..

Malli oli melko haastava neuloa, mutta lopputulos on erittäin palkitseva. :) Toivottavasti nämä kestävät pitoa ja pesua vielä monta vuotta!



Paksut kirjoneulesukat

En voinut mitään. Rakastuin.

Nimittäin tuohon Novitan uuteen hunaja-väriin! IHANA!!!

Sitä oli pakko päästä heti kokeilemaan sukkaan. Kuitenkin 7-Veljeksen pyörittely rupesi tympimään, joten valitsin langaksi Isoveljen. Pariksi hunajalle otin tumman maastonvihreän langan (olisi tuolle varmaankin joku virallinenkin nimi..).

Kuvioraidat syntyivät jälleen omasta päästä työn edetessä. Halusin yksinkertaista, mutta kiinnostavaa kuviota, jota olisi helppo tehdessä seurata. Joka raidasta piti myös tulla erilainen.

Kuten olen ehkä aikaisemmin kertonutkin, pidän yleensä tarkkoja muistiinpanoja sukan etenemisestä, jotta osaan tehdä sille parin täsmälleen samalla tavalla. Tässä kokeilin kuitenkin erilaista lähestymistapaa: tein molempia sukkia yhtä aikaa. Minulla oli kahdet 5 mm puikot, ja neuloin kumpaankin sukkaan 2 krs vuorotellen. Näin työ eteni vauhdilla, ja oli todella palkitsevaa, kun molemmat sukat valmistuivat yhtä aikaa! :)

Hunajanväristä Isoveikkaa kului tässä vajaa 2 kerää, ja maastonvihreää vajaan kerän verran. Sukkien koko on n. 39, ja varren pituus n.  40 cm. Varren ympärysmitta leveimmältä kohdalta mitattuna on n. 38 cm.

Nämä sukat olivat tilaustyö, mutta haluan ehdottomasti itsellenikin sukat tuossa hunajan värissä! Nyt on vaan kiirehdittävä joululahjojen kanssa.. ;) Haukkasin siinä kohtaa nimittäin melko ison palan. :D Joululahjoista saatte lukea luonnollisestikin sitten vasta joulujen välissä.. ;)

P.S. Facebooksivuillani (RomppuPomppu) on meneillään arvonta marraskuun loppuun asti! Käykäähän tykkäilemässä. :) Ja mikäli haluat tilata joululahjaksi sukkia, lapasia, tai muita pehmeitä paketteja, teethän tilauksen viimeistään 30.11.! Näin pakettisi ehtii varmasti valmiiksi ja perille. :)

Kirjoneulesukat

Minulla oli (ja on edelleen) hirmuinen laatikollinen 3,5 mm puikoille soveltuvia jämälankoja. Niille piti tehdä jotakin..

En kuitenkaan halunnut tehdä mitään kovin levottomia ja värikkäitä sukkia, joten päädyin rajoittamaan värit viininpunaiseen, turkoosiin ja lohenpunaiseen. Viininpunainen lanka on Novitan 7-Veljestä, turkoosi ja lohenpunainen ovat Novitan Jussipussista.

Varren kuviointi syntyi ensimmäistä sukkaa tehdessä, ja pidin tarkasti muistiinpanoja kuvioraitojen kulusta, jotta saisin toisesta sukasta tismalleen samanlaisen. Vaikka minulla ei ollut tarkkaa suunnitelmaa kuvioinnista työtä aloittaessani, syntyi raidoitukseen silti selkeä kaava: jokainen raita on korkeudeltaan 5 kerrosta, ja siinä on selvästi pohjaväri ja kuvioväri. Edellisen raidan kuvioväristä tulee aina seuraavan raidan pohjaväri.

En halunnut myöskään pitkiä langanjuoksuja nurjalle puolelle, joten neuloin kuvioissa aina joka toisen silmukan pohjavärillä ja joka toisen kuviovärillä. Muutin vain tämän vuorottelun rytmiä eri raitojen välillä.

Nämä olivat joutuisat ja mielekkäät sukat neuloa. Kuvioraidoissa tapahtuu koko ajan jotain, mutta yksivärisiä sileitä kerroksia oli silti niin paljon, että työ eteni nopeasti.

Tämän tyyppisiin sukkiin voisi upottaa vielä lisää jämälankoja!

P.S. Facebook-sivujen puolella (RomppuPomppu) on menossa arvonta, käykäähän osallistumassa! :)

Sinikan sydänsukat

Kun uusin Novitan lehti (syksy 2016) ilmestyi, olin sukumökillä viettämässä viikonloppua. Otin lehden sinne mukaan selattavaksi. Iskin heti silmäni kertakaikkisen kauniisiin Sinikan sydänsukkiin, ja ajattelin, että nuo on pakko päästä joskus tekemään. Sillä hetkellä innostuin kuitenkin enemmän siitä samassa lehdessä julkaistusta värikkäästä ponchosta (josta oma postaus täällä).

Lehti jäi mökissä sohvapöydälle, ja yhdessä vaiheessa huomasin, kun äitini selaili sitä. Kohta hän tuli luokseni, lehti avattuna sydänsukkien kohdalta. "Minä haluan tällaiset" hän pyysi.

Olin jo etukäteen arvannut tämän, äitini rakastaa kauniita villasukkia. Hymähdin vaan, että asia selvä.

Hetken päästä lehti oli mummoni käsissä. Kohta hän tuli luokseni samaa aukeamaa näyttäen.

"Voisitko tehdä minulle tällaiset?" hän pyysi varovasti,

"Totta kai voin" vastasin huvittuneena. Eipä ole omena kovin kauas puusta pudonnut.. ;)

Sama toistui vielä tätini, äitini siskon kohdalla. Hän selasi hetken lehteä, ja näytti sitten sydänsukkien kuvaa minulle. "Haluaisin tällaiset, kiitos!"

Tässä vaiheessa jo sanoin heille kaikille ääneen, että jokainen heistä oli pyytänyt tekemään tismalleen saman sukkaparin. Kaikkia nauratti.

Mummoni oli nopein lankojen hankinnassa, joten hän sai oman sukkaparinsa ensin. Langaksi valikoitui kuitenkin Dropsin Karisma, koska 7-Veljestä on melko karkean tuntuista, ja Karisman pehmeys miellytti enemmän. Langan vaihdosta johtuen väreissäkin jouduttiin hieman tinkimään: grafiitti vaihtui mustaan, ja tumma viininpunainen meleerattuun vaaleanviolettiin. Värit ovat silti mielestäni harmoniassa, ja kokonaisuus on onnistunut.

Otin hieman vaihekuvia matkan varrelta.

Bussimatka Jyväskylästä Helsinkiin koulutukseen..

...ja sieltä takaisin..

Telkkarin ääressä.

Edellinen sukka viimeistelty, seuraava aloitettu.

Ja seuraavan illan ahkerointi..

Hieman vaatimattomampi päivä. Oli kiire.

Sitten pieni reipastuminen..

Ja valmista tuli!!

Nyt on puikoilla jo toinen pari samalla värityksellä.

Kirjoneulesukat

Kyselin facebookissa, mitä voisin tehdä ensi talvena. Kaverini vastasi, että "Neulo mulle polvisukat!" En tietenkään malttanut odottaa talveen.. ;)

Vastasin kaverille, että tuo minulle langat, niin teen. Hän toi kaksi kerää Novitan 7-Veljestä, sinapinkeltaisen ja viininpunaisen. Sain vapaat kädet sukkien toteutukseen muuten.

Malli syntyi siinä sukkia tehdessä, ihan omasta päästä. Alusta alkaen oli selvää, että pitää olla sekä palmikoita, että kirjoneuletta. Tein siis joustinneuleosat palmikkoneuleena, ja varren kirjoneuleella. Terästä halusin yksinkertaisen, mutta siihenkin piti tottakai saada joku juju. Kärki on siis eri värinen, kuin muu terä.

Eilen olin töissä eräässä kesänpäätöstapahtumassa, ja tiesin näkeväni kaverini siellä. Otin sukat mukaan antaakseni ne hänelle, mutta loppujen lopuksi en varsinaisesti päässyt antamaan niitä hänelle. Minulla oli kiire työhommien kanssa, joten huikkasin vaan hänelle, mistä sukat löytyisivät. Kun sitten hetken päästä näin hänen kävelevän pihalla, huomasin, että sukat olivat jo hänen jalassaan.

Taisivat olla mieleiset? ;)

Tähtisukat

Äitini rakastaa villasukkia, ja haluaa niitä aina vaan lisää. Nämä sukat hän löysi Garnstudion sivuilta, ja nehän oli saatava.

Täytyy myöntää, että nämä sukat olivat työläimmät IKINÄ tekemäni sukat! Meinasin heittää niillä vesilintua monta kertaa, ennen kuin viimein sain taisteltua ne valmiiksi. Verta, hikeä ja kyyneleitä tuli vuodatettua..

Malli on tosiaan Garnstudion sivuilta, ja lanka Dropsin Karisma. Väreiksi valikoituivat tummanharmaa ja sinapinkeltainen, ja -- vaikka itse sanonkin -- lopputulos on aika toimiva ja tyylikäs.

Yllä vielä lähikuvaa varren kuviosta. Kaunishan se on, mutta todella hankala seurata, kun se ei ole kovin matemaattinen, ja vielä takareunan kavennukset siirtävät kuvion aloitussilmukkaa.

Kuitenkin, näin jälkeenpäin kun mietin... Taisivat olla kaiken sen vaivan arvoiset..? Ovat aika komeat!

Kirjoneulesukat

Nämä sukat olivat tilaustyö. Toiveena oli saada Mari Neuloo -blogissa esiintyvät ylipolvensukat sellaisesta langasta, joka ei kutita. Langaksi valikoitui Dropsin Baby Merino.

Ostin ensin valkoisen pariksi vaaleamman harmaata lankaa, mutta kuvio ei erottunut siitä ollenkaan. Ei muuta kuin purkutuomio sukille, ja värin vaihto hieman tummempaan harmaaseen..

Käytin koon 3,25 mm hiilikuitupuikkoja. Ehdottomat suosikit kaikista puikoista!!

Sukkien malli on yllämainitun bloggaajan oma, mutta kirjoneulekuvio on Garnstudion ohjeesta Sleepy Sleeps.

Lanka on aivan ihanan tuntuista, eikä varmasti kutita. Tästä täytyy tehdä enemmänkin sukkia!

Islantilaisneule

Ehdottomasti suuritöisin neule, jonka olen koskaan tehnyt, oli islantilaisneule lahjaksi äidilleni. Lanka oli toki paksua, mutta silti pitkän suoran neuleen aikana meinasi usko loppua..

Malli on Védis Jónsdóttirin kirjasta Islantilaisia neuleita. Vaihdoin langan Novitan Isoveljeen, ja hieman pidensin neuletta, jotta se olisi huolettomampi pitää. Muuten noudatin alkuperäistä ohjetta hyvin tarkasti.

Tein neuleen nro 6 pyöröpuikolla (pituus 60 cm), ja hihat saman kokoisilla sukkapuikoilla. Näin ollen ainoat saumat neuleessa ovat kainaloiden alla. Yleensäkin tuntuu olevan niin, että islantilaisneuleet tehdään lähestulkoon aina pyöröneuleena -- jopa villatakit! Ainakin kyseisessä kirjassa olevat villatakkimallit on kaikki neulottu pyöröpuikoilla, ja lopuksi leikattu auki vetoketjun kiinnittämistä varten. Tuntuu niin hullulta, että on ehkä pakko joskus kokeilla! :)

Islantilaisneuleiden tekeminen etenee yleensä niin, että lähdetään liikkeelle paidan helmasta, ja tehdään suora putki kainaloihin asti. Tämän jälkeen neule jätetään odottamaan, ja tehdään hihat kainaloihin asti valmiiksi. Sen jälkeen otetaan sekä hihojen että miehustan silmukat samalle pyöröpuikolle, ja neulotaan kaarroke yhtenä kappaleena kaulukseen asti. Voiko villapaidan neulominen enää helpompaa ollakaan?

Vaikka tämä oli työläs neule tehdä, oli se silti yksivärisiä suoria osuuksia lukuunottamatta melko mielekäs tehdä. Kuviot ovat hyvin matemaattisia, joten ruutupiirrosta ei tarvitse koko ajan olla seuraamassa. Kuitenkin kuvioiden vaihtuvuus pitää mielenkiinnon yllä niin, että isotkin pinnat jaksaa tehdä valmiiksi.

Tämä oli toinen islantilaisneule, jonka olen koskaan tehnyt. Yläasteaikoinani tein valinnaisen käsityön tunnilla itselleni samasta langasta villapaidan, pohjaväri oli luonnonvalkoinen ja revontulikuvio kaarrokkeessa puna-violetti. Valitettavasti kaarrokkeesta tuli nurjan puolen lankajuoksujen vuoksi niin tiukka, että en juurikaan pystynyt neuletta pitämään.. Siskoni taisi käyttää sitä kerran tai pari, mutta kyllä se jäi vaatehuoneen hyllyyn.