Kirjoneulesukat

Kyselin facebookissa, mitä voisin tehdä ensi talvena. Kaverini vastasi, että "Neulo mulle polvisukat!" En tietenkään malttanut odottaa talveen.. ;)

Vastasin kaverille, että tuo minulle langat, niin teen. Hän toi kaksi kerää Novitan 7-Veljestä, sinapinkeltaisen ja viininpunaisen. Sain vapaat kädet sukkien toteutukseen muuten.

Malli syntyi siinä sukkia tehdessä, ihan omasta päästä. Alusta alkaen oli selvää, että pitää olla sekä palmikoita, että kirjoneuletta. Tein siis joustinneuleosat palmikkoneuleena, ja varren kirjoneuleella. Terästä halusin yksinkertaisen, mutta siihenkin piti tottakai saada joku juju. Kärki on siis eri värinen, kuin muu terä.

Eilen olin töissä eräässä kesänpäätöstapahtumassa, ja tiesin näkeväni kaverini siellä. Otin sukat mukaan antaakseni ne hänelle, mutta loppujen lopuksi en varsinaisesti päässyt antamaan niitä hänelle. Minulla oli kiire työhommien kanssa, joten huikkasin vaan hänelle, mistä sukat löytyisivät. Kun sitten hetken päästä näin hänen kävelevän pihalla, huomasin, että sukat olivat jo hänen jalassaan.

Taisivat olla mieleiset? ;)

Villatakki

Halusin antaa mummolleni joululahjaksi villatakin, mutta epäröin kovasti, saisinko niin isotöistä lahjaa ajallaan valmiiksi. Minulla kun on tapana kyllästyä, ja aloittaa uusi neuletyö ennen kuin edellinen on valmis..

Löysin kuitenkin Novitan lehdestä kiinnostavan näköisen neulemallin, jossa vaihdeltiin erilaisia pintaneuleita. Ajattelin, että tässä mielenkiintoni pysyisi yllä, kun muutaman kerroksen välein vaihdetaan pintaneulekuviota.

Minua kuitenkin epäilytti Novitan Joki-lanka, koska se on 100 % villaa, ja siten huopuvaa. Pelkäsin, että se ei kestä pitoa ja pesua, joten vaihdoin langan Novitan Usvaan.

Usvan liukuvärjäys toimii pintaneuleen kanssa loistavasti: nyt erilaiset pinnat pääsevät eri tavoin oikeuksiinsa, kun lanka liukuu pehmeästi väristä toiseen.

Lopulta kuitenkin kävi niin, että mummoni sai joululahjaksi villasukat, ja villatakin vasta pääsiäisenä. En kuitenkaan malttanut tehdä tätä kerralla valmiiksi..

Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen, ja lahjan saaja rakastaa tätä neuletta erittäin paljon. Minusta on ihanaa nähdä takki hänen päällään!

Alpakkakynsikkäät

Olen melkoinen vilukissa. Minulla on aina sormet ja varpaat jäässä -- jopa kesähelteillä. Kaipaan siis jatkuvasti villasukkia, kämmekkäitä ja kynsikkäitä.

Postasin taannoin kuvia harmaista alpakkasäärystimistä. Silloin minulla jäi tuota alpakkalankaa yli, ja mietin, mitä siitä voisin tehdä. Rakastan tuota lankaa yli kaiken, se on ihan mielettömän pehmeää ja lämmintä, mutta silti sopivan ohutta. Halusin siitä ehdottomasti lämpöiset kynsikkäät itselleni.

Pidän näitä lähes aina töissä ollessani. Työpaikkani on vanha hirsirakennus, jossa on usein kesälläkin kylmä. Asiakkaat varmasti nauttivat siitä, kun pääsevät meille sisälle viileään, mutta meille työntekijöille kylmyys on välillä ongelma. Tässä siihen ratkaisu! :)

Fiilistelykuva juustokakkupalan kanssa. Sukatkin ovat omatekoiset, niistä tarinaa täällä.

Varret näissä ovat melko pitkät, lähes kyynärtaipeeseen asti. Tykkään kyllä pitää niitä hieman rutussa ja kasassa ranteessa. Malli on taas Garnstudion sivuilta.

Nämä olivat muuten todella mukavat tehdä, mutta sormien kanssa meinasi loppua kärsivällisyys. Poimitaan muutama hassu silmukka, neulotaan pari kerrosta, päätetään silmukat ja toistetaan sama... Mutta lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen ja käytössä nuo ovat ehdottoman hyvät!

Vauvannuttu

Minulta tilattiin yksinkertainen, luonnonvalkoinen vauvannuttu. Rakastan vauvanneuleiden tekemistä, joten tämä tilaustyö tuli kuin tilauksesta! ;)

Jotain yksityiskohtia halusin neuleeseen tehdä, joten tein toiseen etukappaleeseen kaitaleen pidennettyä helmineuletta. Myös nappien alla on helmineulekaitale, mutta kapeampi, kuin toisella etukappaleella.

Lanka tässä on Dropsin Merino Extra Fine, ja puikkokoko oli 4,5 mm. Tein neuleen tasona pyöröpuikolla, koska hihat tehdään silmukoita lisäämällä, ja hihojen neulomisen aikaan silmukoita on puikoilla melko paljon. Näin ollen pitkien neulepuikkojen pituus ei riittäisi silmukoiden pyörittämiseen.

Mittoja ja silmukkamääriä laskeskelin Garnstudion ohjeiden pohjalta, mutta muuten malli on oma.

Merinovillalanka on ihanan pehmeää ja lämmintä, sopii loistavasti vauvanneuleisiin. Tässä langassa oli paksuuskin mielestäni oikein sopiva!

Tossut

Ystäväni toivoi paksusta langasta neulottuja tossuja, joita voisi pitää kotona tassutellessa. Minähän pistin puikot heilumaan, ja tein hänelle sellaiset.

Mallin ystäväni sai valita itse Garnstudion sivuilta, ja hän päätyi simppelillä tavalla kauniiseen malliin One Step Ahead.

Langan kuitenkin vaihdoin Novitan Isoveljeen, koska pieneltä maalaispaikkakunnalta ei saa Dropsin lankoja. Isoveljessä vahvuus on sama kuin Dropsin Andesissa, mutta koostumus on 100 % villaa (Andesissa on vähän alpakkaa mukana).

Napit ovat ystäväni omat, hän oli löytänyt ne kirpputorilta. Napit ovat varressa vain koristeena, ne on ommeltu molempien poikittain neulotun varsikappaleen päiden läpi. Napinläpiä varressa ei siis ole.

Näistä tuli oikein kotoisat, mukavat ja rennot kotitossut.

Poncho

Uusimmassa Novita-lehdessä oli aivan ihana ponchon ohje. Olin jo pitkään kaivannut isompaa projektia toteutettavaksi ainaisten villasukkien sijaan.

Kävin lähestulkoon samantien ostamassa seitsemän kerää Novitan seiskaveikkaa, ja aloin virkata pitkästä aikaa. Kuvittelin, että poncho tarjoaisi minulle tekemistä pitkäksi aikaa.

Ensimmäisenä päivänä pääsin näin hyvin alkuun. Tekeminen tuntui todella joutuisalta ja mielekkäältä, ja pitkän tauon jälkeen oli mukavaa virkata.

Toinen päivä oli lähes yhtä tuottelias. Vaikka kerroksia tuli vähemmän, ne kuitenkin pitenevät joka kerralla lisäysten ansiosta.

Kolmantena päivänä pääsin jo kaulukseen asti, ja aloin epäillä, että ei tämä nyt niin kamalan pitkäkestoinen projekti tainnut ollakaan..?

Neljäs päivä oli kovin vaatimaton, koska olin koko päivän reissussa, ja aikaa tekemiseen jäi todella vähän.

Viides päivä oli jo hieman parempi, mutta valmista ei tullut vielä silloinkaan. Olin tuolloin kellonympäryksen töissä, ja aikaa tekemiseen oli vain aikaisin aamulla,

Kuudentena päivänä pääsin sitten jo hapsujen kimppuun. Mietin, miten saisin kaikista helpoiten leikattua monta 30 cm mittaista langanpätkää, ja keksin kieputtaa lankaa 28 cm leveän kirjan ympärille. Kikka osoittautui yllättävän toimivaksi!

Ja sitten siitä tuli valmis! Loppupeleissä aikaa siis kului vain kuusi päivää lankojen ostamisesta. Tunteja ei tullut laskettua, mutta aikaa kului ehdottomasti vähemmän, kuin olin kuvitellut!

Tämän aion poikkeuksellisesti pitää ihan itse. Olen melkoinen vilukissa, joten en malta odottaa, kun saan syksyllä pukea tuon päälleni kylmissä luentosaleissa!